Uutislistaukseen

IMG_5406A-1.jpg Tom Sjöblom

Päivän saarna, 4. s. pääsiäisestä, Äitienpäivä

10.5.2020 09.50

Joh. 17: 6-10

Jeesus rukoili ja sanoi: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

Sunnuntain teema on ”Taivaan kansalaisena maailmassa, päivä, jolloin voimme iloita siitä, että me Pyhän Hengen johdattamina, saamme kokea taivaan valtakunnan riemua jo nyt tässä todellisuudessa ja maailmassa. Se, että olemme taivaan kansalaisia, tulisi näkyä monella tavalla elämässämme. Yksi tärkeä merkki on rakkaudellinen asenne lähimmäisiämme kohtaan.  Päivän evankeliumitekstissä puhuu Jeesus siitä, kuinka hän on kirkastunut meidän kauttamme, jotka uskomme häneen. Kun Jeesus vaelsi maanpäällä, hänellä oli tapana kohdata jokainen kunnioituksella ja rakkaudella. Tämä oli yksi hänen tärkeimmistä ominaisuuksistaan. Jeesukselle jokainen ihminen on samanarvoinen ja jokainen elämä arvokas.

Tämä haluttiin ottaa vakavasti ensimmäisten kristittyjen parissa. Paavali kirjoittaa kirjeessään galatalaisille: ” Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal 3:28). Ajatuksena on, että jokainen kristitty kuuluu hengessä samaan perheeseen    ja heidän tulisi elää yhteydessä toinen toisiinsa. On epäselvää, kuinka hyvin ensimmäiset kristityt tässä onnistuivat, mutta sen me tiedämme, että kristittyjen tapa kohdata toinen ihminen kunnioituksella, keräsi huomiota usean roomalaisen kirjoittajan ajattelussa.

Toisten kanssa yhteydessä eläminen edellyttää, että ajattelemme toisista ihmisistä lähimmäisinämme. Ihmisellä on luonnollinen vaisto auttaa lähimmäisiään ja sukulaisiaan, mutta Jeesus odottaa meiltä jotakin enemmän. Hän odottaa, että kohtaamme jokaisen ihmisen lähimmäisenä ja sukulaisena. Hän haastaa meidät näkemään Jumalan läsnäolon kaikissa ihmisissä, jotka arjessamme kohtaamme. Sillä tavalla voimme olla mukana luomassa ikkunoita taivaan valtakuntaan jo tässä maailmassa.

Mutta mitä itseasiassa tarkoittaa toisen ihmisen kunnioittava kohtaaminen. Sanalla ”kunnioitus” voidaan viitata monenlaiseen toimintaan. Arkipuheessa sana ”kunnioitus” viittaa ihailuun tai toisen henkilön arvostamiseen. Esimerkiksi, me kunnioitamme Jumalaa, koska ymmärrämme hänen suuruutensa ja tunnemme itsemme pieneksi hänen edessään. Raamatun mukaan, meidän tulee myös kunnioittaa vanhempiamme. Tämä sen vuoksi, että he ovat saaneet tehtäväkseen pitää meistä huolta ja kasvattaa meitä. Kaikki vanhemmat eivät tästä kenties selviydy, mutta he ovat silti ansainneet kunnioituksemme.

Kun pohdimme, kuinka kunnioitamme lähimmäisiämme, on siinä kyse heidän ihmisyytensä arvostamisesta. Arvostamme sitä, että he – kuten meistä jokainen – ovat Luojan luuomia ja siksi – kuten meistä jokainen – Jumalan lapsia. Meidän tulisi pystyä kunnioittamaan kaikkea, mitä Jumala on luonut, koska Jumala itse ajatteli, että kaikki luotu on hyvää, kun hän tarkasteli luomistyötään. Onhan niin, että Jumalan ajatukset, Jumalan rakkaus, Hänen valonsa, on meissä kaikissa, kaikessa mitä Hän on tehnyt. Kun kohtaamme ympäröivän maailman, tulisi meidän aina lähteä siitä liikkeelle! Meidän tulisi antaa Jumalalle mahdollisuus, sillä kun kunnioitamme lähimmäisiämme, osoitamme että uskomme Jumalan pitävän huolta meistä ja koko luomakunnasta. Sillä tavalla voimme jo tässä todellisuudessa elää taivaan kansalaisina.

Tom Sjöblom, kirkkoherra