Uutislistaukseen

IMG_5406A.jpg

Päivän saarna - Kärsimyksen sunnuntai

29.3.2020 07.50

Luuk 13:31-35

Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:
    ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.
    Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’

Olemme saapuneet siihen paastonajan sunnuntaihin, joka aloittaa ns. syvän paastonajan. Syvä paastonaika jatkuu aina hiljaisen viikon loppuun. Nimitys ”Kärsimyksen sunnuntai” tulee ajatuksesta, jonka mukaan paaston kaksi viimeistä viikkoa olisi hyvä käyttää sen pohtimiseen, kuinka ja millä tavoin Jeesuksen kärsimys voi yhdistää Jumalan lapsia – sinua, minua ja kaikkia muita. Kuinka voimme kaikki olla yhtä Jeesuksessa Kristuksessa?

Päivän teksti kertoo siitä, kuinka vaikeaa – oikeastaan mahdotonta – on rakentaa toimivaa uskon ja rakkauden yhteisöä ilman Jeesuksen läsnäoloa teoissamme. Yhteisössä eläminen on ihmiselle tärkeää. Meidät on luotu sosiaalisiksi olennoiksi ja juuri yhteisöllisyyden tunne tekee meistä vahvoja.

Siksi voi tuntua hieman oudolta ja jopa pelottavalta että nyt, kun elämme kriisitilanteessa koronaviruksesta johtuen, kirkot pysyvät suljettuina jumalanpalveluksista ja yhdessäolosta. Näissä olosuhteissa on kuitenkin hyvä muistaa, että joskus rakkaudenteot tarkoittavat etäisyyden vaalimista lähimmäisistämme, ja yhteisöllisyyden rakentamista muilla keinoin.

On hyvä ymmärtää, että kristillisen yhteisöllisyyden perustana ei ole fyysinen läheisyys. Kristityt kaikkialla maailmassa jakavat yhteisöllisen kokemuksen keskenään riippumatta siitä, kuinka kaukana he ovat toinen toisistaan. Se, mikä yhdistää kristittyjä (tai ainakin pitäisi yhdistää) on Jumalan rakkaus ja Jeesuksen läsnäolo elämässämme ja arjessamme. Meidän temppelimme ei jää vaille asujaa, sillä Jeesus on sen asuttanut!

Siksi on tärkeää, että pidämme kiinni yhteisöstämme myös kriisitilanteissa, ja silloinkin kun näyttää siltä, että olemme jääneet yksin. Voimme ylläpitää yhteisöä rukouksen avulla ja olemalla yhteydessä muihin niillä keinoilla, jotka ovat mahdollisia ja turvallisia tässä tilanteessa. Voimme auttaa ja tukea lähimmäisiämme monilla eri tavoilla. Kyllä, on mahdollista, että tämän päivän kriisitila luo meille uusia positiivisia mahdollisuuksia levittää Jumalan sanaa ympäristössämme.

Itselleni on tullut entistäkin selvemmäksi, että me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Meidän on kamppailtava itsekkäitä ajatuksia vastaan ja meidän on muistutettava itseämme siitä, kuinka tärkeää on, että kaikissa teoissamme ja päätöksissämme ymmärrämme, kuinka selviämme elämästä ja sen haasteista vain yhteisönä – vain suorittamalla rakkaudentekoja Jeesuksen nimeen. Voimme vahvistaa yhteisöä vahvistamalla suhdettamme Jeesukseen. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!

Tom Sjöblom, kirkkoherra